Näin siinä siis pääsi käymään.
Täysin terve ja iloinen lapsi onnistui kuin onnistuikin päätymään tähän, elämään jota ei voi elämäksi kutsua.
Valheita, viinaa ja pelleilyä
Sitä minun elämäni on..
Jokapäivä kerron ainakin yhden valheen
"olen kunnossa"
"kaikki on hyvin"
"ei mulla mikään oo"
"rakastan sinua"

kuulostaako tutulta
?
Hyvä.. en ole siis ainoa

Syömisten kanssa olen pelleillyt aina ja lukemattomista laihdutuskuureista huolimatta en ole vieläkään tavoitepainossani, en edes lähellä.
Läpi koluttuna ortoreksia, bulimia ja viimeisimpänä rakkautenani anoreksia.. 
En tiedä onko minulla oikeutta kutsua itseäni anorektikoksi, mutta parhaani yritän.

Alkoholi on myös ollut iso osa elämääni.
Elämäni ei ole ollut yksinkertaista saati sitten helppoa.
Mutta jotenkin tässä minä vielä olen.. Valmiimpana kuin koskaan.
Uskon että sillä on jokin tarkoitus. Jos ei muuta niin ainakin se, että minut on lopun hetkellä kevyempi kantaa hautaan, mutta se, onko minulla ketään joka minut sinne kantaisi enää silloin. Jääköön arvoitukseksi